...Voihan juoksut..
Meidän taloudessa on nyt aika kun juoksuja oikeasti odotetaan :).. Välillä kun toivoo ettei niitä tulisikaan ja välillä odottaa suurennuslasi kourassa etsien tippaa sieltä ja tippaa täältä..
Meillähän juoksuista pidetään tarkkaa kalenteria, koska perheesämme asuu yhdessä niin narttuja kuin uroksia ja jopa vielä eri rotuja.
Varmasti helpoin vaihtoehto olisi juuri tämä monien kasvattajien käyttämä erikseen pito jatkuvasti, mutta minusta on mukavaa että koirat saavat elää yhdessä laumassa niin kauan kun se on mahdollista (juoksun aikoinahan pojat joutuvat elämään keskenään), vaikka sitten joudunkin olemaan hyvin tarkkana.
Nyt kun Miran juoksuja odotetaan kuin kuuta nousevaa (vuorossa tosiaan olisi astutus), jo kuukautta kahta ennen mahdollista alkua aloin tarkkailemaan -petivaatteet muutuvat valkoisiksi (pienen pienikin veripisara on helppo havaita), syynään lattioita, pissiläikkiä pihalla ja tietysti koiraa itsessään sekä urosten reaktiota. Pojathan kyllä kertovat kun juoksu alkaa ;).
Mutta ei, nyt kun odottamalla, odotetaan, ei tipan tippaa..
Sitähän tämä on :)
Mutta eiköhän se juoksu sieltä tule, odotan tai en.
Ihania aurinkoisia päiviä kaikille!
